Kerhon oikotasohöylän terät olivat jälleen tylsät ja kolhuilla – käyttö kuluttaa. Vaikka höylä on kapeahko 250 mm, on jo tuonkin pituisten terien teroitus käsin työlästä. Erityisen vaikeaa on saada terälinja pysymään suorana, samalla kun pitää poistaa aika paljon materiaalia kaikkien kolhujen poissaamiseksi.
Ensiapuna ostettiin toinen setti teriä, jotta teroitusprojektin kanssa ei ole niin kiire.

Päätin kokeilla teroitusta CNC-jyrsimen avulla. Höylän terät ovat karkaistua terästä, joten teroitukseen käytettävän välineen pitää olla vielä kovempaa materiaalia. Hankin edullisen timanttikiekon, ja toisena kokeiltavana oli jyrsimen varustukseen jo valmiiksi kuuluva 6 mm karbiditerä (#64).

Tein jigin pitämään terän oikeassa kulmassa ja suorassa. Oma näkemykseni on ilmoittaa kulmaksi 42°, mutta myös 18° on näkemyksestä riippuen sama asia. Riippuu siitä mittaako suhteessa terän kylkeen vai terän asentoon höylässä. Materiaaliksi valikoitui MDF, lähinnä koska siihen oli helppo leikata ura sirkkelillä. Arvelin että se on myös sopiva kompromissi jäykkyyden ja joustavuuden välillä että terä puristuu tasaisesti kiinnityksessä.

Kerhon CNC-jyrsimessä on oletuksena päällä ”squareness compensation” jossa ohjelmallisesti korjataan pieniä, alle 0.05° luokkaa olevia epätarkkuuksia koneen mekaniikassa. Se kuitenkin aiheuttaa pientä, n. 0.005 mm suuruusluokan pykällystä suoriin liikkeisiin. Tässä teroitustarkoituksessa tarvitaan vain yhden akselin liikettä, jolloin kohtisuoruuseroilla ei ole väliä. Siksi kompensointi kannattaa ottaa pois päältä – tämä täytyy tehdä ennen jigin asettelua, koska se vaikuttaa koordinaattiakselien asentoon. Lisäksi jigi kannattaa asettaa X-akselin suuntaiseksi, koska se on tässä koneessa rakenteellisesti tukevin.

Säädin mittakellolla ensin jigin suoraan, ja sitten terän jigissä niin että vaihtelu päästä päähän on pienimmillään. Vanhoissa terissä oli n. 0.1 mm verran heittelyä, ja lovien poistamiseksi materiaalia piti teroittaa pois kokonaisuudessaan n. 0.5 mm. Höylässä on oma jiginsä jolla terä kiristetään oikeaan asentoon, joten tärkeintä on vain että leikkuureuna on suora eikä se onko se terän vastakkaiseen sivuun verrattuna yhdensuuntainen.

Kokeilin kolmea eri tapaa: timanttikiekkoa, karbiditerää ylhäältä päin ja karbiditerää sivulta päin. Kaikkien tulokset ovat ihan hyviä, mutta paras oli viimeinen eli karbiditerä sivulta päin. Etukäteisoletukseni oli timanttikiekon puolella enkä oikeastaan uskonut että karbiditerällä olisi saanut kuin esijyrsinnän tehtyä. Timanttikiekon geometria sopi vain päältä päin teroitukseen, mutta karbiditerä oli siinä suunnassa hieman turhan kapea. Sivulta päin karbiditerä antoi erittäin tasaisen lopputuloksen.

Tein jyrsinnän ilman leikkuunestettä, koska se olisi turvottanut MDF:n pilalle. Tärkeää on, ettei höylän terä pääse liikaa kuumenemaan jolloin sen karkaisu pehmenisi. Tätä tarkkailin ihan sormituntumalta – ainoastaan karbiditerällä ylhäältä päin jyrsittäessä terä lämpeni niin paljon että piti välillä antaa sen jäähtyä.

Jyrsinnän jälkeen poistin vielä terän vastapuolelle muodostuvan purseen käsin timanttihiomakivellä. Lopputulos on varsin terävä ihan sellaisenaankin, mutta halutessaan sen voi viimeistellä vielä käsin vesihiomakivellä.