Pienen vaivan takana se oli, mutta nyt Hacklabillä on viimein oma höyläpenkki. Alun perin Joroisten kunnan huutokaupasta hankittu höyläpenkki päätyi vuosia sitten jäsenemme varastoon ja unohtui sinne odottamaan parempia aikoja. Kun puutyötilojemme käyttöaste ja kehitystarpeet alkoivat nousta, varastossa lojunut höyläpenkki palautui jälleen mieliin.

Vaikka kuljetusta ja auton lainausta olimme suunnitelleet jo hetken, höyläpenkki kulkeutui varastosta Hacklabille puhtaan sattuman ansiosta: kaksi läbiläistä samaan aikaan oikealla paikkakunnalla ja toisella heistä oli käytössään auto, johon höyläpenkki mahtui ongelmitta.

Tarkastuksessa paljastui, että penkin korkeus oli mitoitettu 7-luokkalaiselle, joten työskentely olisi ollut epämukavaa suurimmalle osalle jäsenistämme, näytti siltä että jalkoja täytysi korottaa. Jalkojen korotus osoittautui varsin suoraviivaiseksi: riitti, kun neljä lankkua vaihdettiin pidempiin. Onneksi sopivat lankut löytyivät samaisen jäsenen varastosta, mutta ne olivat valitettavan kieroja ja vaativat siksi oikohöyläystä.

Jalkarakenteet oli kasattu niin tukevasti, ettemme saaneet niitä purettua käsin. Ensimmäisen lankun sahasimme varovasti käsisahalla, sillä pelkäsimme liitoksissa piilevän nauloja tai ruuveja. Kun selvisi, että mukana oli ainoastaan puutappeja ja liimaa, vaihdoimme pöytäsahaan.

Lankkuihin piti tehdä alkuperäisten jalkojen mukaiset läpiviennit. Työstimme ne pylväsporakoneella, monitoimisahalla, taltoilla sekä puukolla. Ensimmäinen sovitus paljasti etteivät tehtaan mitat olleet täysin yhtenevät, joten yhden poikkilankun pää jouduttiin höyläämään vastaaviin mittoihin.

Jalkojen kokoonpanossa halusimme säilyttää alkuperäisen rakenteen, joten sahasimme yhdestä alkuperäisestä lankusta jigipalan. Kiinnitimme jigin puristimilla jalkaosiin ja porasimme sen avulla puutappien reiät oikeisiin kohtiin. Lopuksi kokosimme jalat puutapeilla ja liimalla. Pidimme ne puristimissa vuorokauden, jotta liimauksesta tulisi kestävä.

Seuraavana päivänä irrotimme puristimet ja nostimme höyläpenkin jaloilleen. Hetken pyörittelimme ja ihmettelimme, miksei penkki asettu tasaisesti, kunnes huomasimme jalkojen pääliosassa hahlot puristinosia varten. Käänsimme toisen jalan ympäri jonka jälkeen penkki loksahti paikalleen tukevasti. Havaitsimme myös puristimien vaativan öljyämistä, valitsimme tarjolla olleen polkupyörän ketjuöljyn, joka toimi varsin hyvin. Samalla lajittelimme pussillisen kiinnitystappeja: osa ei sopinut lainkaan ja osasta puuttui kappaletta vasten tuleva muovi-osa. Saimme tuplanollan ansiosta korvaavan osan mallinnettuna hyvin nopeasti ja 3D-tulostimesta ulos vielä samana iltana.

Höyläpenkki on nyt kunnostettu, huollettu ja valmiina palvelemaan läbiläisiä.